Lokakuun alku, veroja ja keräilytaloutta

Verotuspäätös


Viime vuotta koskeva verotuspäätös tuli tiedokseni toissa päivänä, eli perjantaina. Nyt ei siis menty viimeisiin mahdollisiin päiviin, kuten veroilmoituksen kohdalla kävi. Lokakuun loppuun astihan noita veropäätöksiä kaiketi vielä lähetetään. Mutta tänä vuonna yllätyin, kun joku bloggari ilmoitti saaneensa verotuspäätöksen, ja oli vasta elokuu. Niin aikaisinko joillekin onnekkaille näitä mukavia papereita postitetaan?

Kun avasin kirjekuoren, ja tarkistin lopputuloksen, niin mieleeni palautui kyseisen verotusvuoden tilanne. Tonnin verran tulee tilille palautusta juuri ennen Suomi 100 -itsenäisyyspäivää, kun alkuperäinen kevään verotuspäätös ennen veroilmoitusta näytti tonnin lisämaksua. Ilmoitin keväällä normaalit tulonhankkimisvähennykseni, jotka vaikuttivat kohtalaisesti lopputulokseen, mutta pääosin palautus johtui siitä, että vuoden 2016 alussa salkunsiivousinnostuksessani myin omistamiani kotimaisia pörssiosakkeita, joista osa oli tappiolla.

No, nykyäänhän myyntitappiot vähennetään, jos mahdollista, heti kaikenlaisista pääomatuloista, eli myös osinkotuloista. Alun perin verottajalla ei ollut tietoa monistakaan näiden osakkeiden hankintahinnoista, joten ennen omaa veroilmoituksen täydennystä ja korjaamista verottajan tiedot näyttivät useamman tuhannen euron myyntivoittoa, joten tokihan se vaikutti pääomaveron määrään, että ilmoitin oikeat hankintahinnat, jotka menivät hiukkasen tappion puolelle.

Tämän vuoden osakemyynnit menevät Orionin ja eQ:n vaikutuksesta kaikissa tapauksissa niin paljon myyntivoiton puolelle, että saan ensi vuonna varmasti maksaa jäännösveroa. Ei harmita, kun tietää, mistä se aiheutuu, ja osaa varautua etukäteen.


Mainetta ja kunniaa veronmaksusta? Verotietoja julkaistaan tänäkin vuonna...


Jossain vaiheessa alkoi askarruttaa, että lasketaanko perinnöt pääomatuloksi sille vuodelle, jolle perintöverotus määräytyy. Missään virallisessa lähteessä sitä ei tunnuta mainittavan, mutta googletuksen jälkeen onnistuin kaivamaan joltain keskustelupalstalta vanhan viestin, jossa kerrottiin, että pariin vuosikymmeneen ei perintöjä ole laskettu vuosituloihin.

Asia tuli mieleeni siitä, että vuonna 2016 sain muutaman kymmenen tuhannen euron perinnön setävainaan kuolinpesältä, ja tämä olisi nostanut vuosituloni yli 100 000 euron, jos ne vuosituloiksi olisi laskettu, ja samalla olisin, jos aiemmilta vuosilta tuttu tapa on tänäkin vuonna voimassa, päässyt maakuntalehden kunniataulukkoon suurituloisten listalle. No helpommalla tietenkin pääsen, kun ei tarvitse kellekään selitellä korkeita pääomatuloja.

Ehkä vielä joskus tulevaisuudessa, jos minun pitää luopua jostain isolla summalla omistamastani osakelajista yhtäkkiä, esimerkiksi kansainvälisen jättifirman ostaessa huikealla preemiolla suomalaisen pikkufirman osakkeet, niin ehkä sellaisessa tilanteessa joudun myymään osakkeita niin isolla myyntivoitolla, että joudun/pääsen tuonne verotietolistalle. En ole kuitenkaan niin suurieleinen sijoittaja, että myisin ilman pakkoa mitään valtavia osakemääriä kerralla useiden kymmenien tuhansien myyntivoitolla missään normaalissa tilanteessa, joten voi olla niinkin etten koskaan pääse tuolle listalle.


Keräilytaloutta

Tehtävä sunnuntaille: bongaa kuvasta muutama suppilovahvero!

Olen poiminut parina lauantaina syys-lokakuun vaihteessa suppilovahveroita, ja tänä vuonna niitä on löytynyt aika mukavia määriä. Suosittelen metsässä pistäytymistä kaikille, ja marjojen ja sienten keräily on hyvä syy käydä metsässä. Ilman tällaista syytä ei en ainakaan itse tule käyneeksi metsässä, ja piipahdus luonnossa edes joskus on kaupunki-ihmisellekin erittäin tärkeää. Oli niitä suppilovahveroita siellä tai ei.  Stressihormonit vähenevät suonista ja palautuminen viikon rasituksista toteutuu.

Ehkä tässä keräilytaloudessa tulee myös säästettyä erinäisiä euroja siihen verrattuna, että hankkisi nuo terveelliset elintarvikkeet (esim. mustikat ja suppilovahverot) kaupasta. Varsinkin suppilovahveroiden oheen tulee toki vuoden mittaan hankittua kylkiäiseksi kalliita juustoja ja jauhelihaa ynnä muuta, kun sen suppilovahveron ympärille pitää ostella vaikkapa sienipiirakka-ainekset, mutta nekin ovat aivan koko rahan arvoista ravintoa, ja voi tietenkin itse valita, millaisiin herkkuruokiin sienet käyttää.

Itse olen pakastanut mustikat sellaisenaan vuoden aamupuuroja varten, ja suppilovahverot pilkkonut ja pannulla kuumentanut niin, että vesi pääosin poistuu sienistä, ja sitten pakastanut. Puolukkaa ja kantarellia poimisin myös, mutta näitä antimia tuntemassani metsässä on melko vähän. Toki jos valtavat määrät tatteja tulisi vastaan joka metsäreissulla, opettelisin varmaan tuntemaan esim. herkkutatitkin, mutta nyt noita edellä mainittuja tuttuja lajeja tuntuu olevan tässä metsässä eniten, niin pysyn mukavuusalueellani, ja metsästä vain näitä aivan tutuimpia marjoja ja sieniä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

S-junasta on jäljellä muistot, pääoma plus vuosittainen tuntipalkka, vaan kuukausittainen osinkojuna sen kun puksuttaa

Puolivuotiskatsaus säästöihin 2023

Marraskuun tarinoita vuosimalli 2023