Osinkojen ropinaa kevään kunniaksi
Kevät on osinkojen
aikaa, ainakin Helsingin pörssiin sijoittavan näkökulmasta.
Minulla itselläni ei ole yhtään sellaista kotimaista osaketta,
jolle maksettaisiin monta kertaa vuodessa osinkoja, joten ei ihme,
että kotimaisiin osakkeisiin painottuneen salkkuni osinkosade
painottuu joka vuosi kevääseen. Suomalainen tapa on, että viime
vuoden osingot maksetaan tämän vuoden yhtiökokouksen vahvistamina
sopivassa kohtaa kevättä.
Ensimmäiset osingot
tulevat maaliskuun lopulla, tänä vuonna minulle ropisivat Nordean
ja Orioninn osingot kiirastorstaina 29.3. Technopolis maksoi tällä
viikolla, ja Stora Enso ja eQ ensi viikon tiistaina. Sitä seuraava
viikko aloitetaan Telesten pienellä osingolla, ja loppuviikolla
luvassa on vielä UPM.
Huhtikuun viimeinen täysi viikko alkaa
Yleiselektroniikalla, ja toukokuu saadaan hyvin käyntiin, kun palkan
tueksi heti kuun alkuun tulee Sammon osinko. Kesäkuu sitten
pelastuukin Nokian osinkojen avulla, kun kuun puolessa välissä Nokia maksaa melkein kuukausipalkkaa vastaavan summan. (Salkkuni siis on hiukan Nokia-painotteinen!)
Pakko myöntää, että osakekurssien pienet romahtelutkaan eivät tunnu niin pahoilta kevätaikaan, kun osinkoja ropisee tilille niin tiiviisti. Sijoituksien tekeminenkin alkaa tuntua aina osinkojen jälkeen niin ajankohtaiselta, oli maailmantalous ja pörssi missä tilassa tahansa.
Pakko myöntää, että osakekurssien pienet romahtelutkaan eivät tunnu niin pahoilta kevätaikaan, kun osinkoja ropisee tilille niin tiiviisti. Sijoituksien tekeminenkin alkaa tuntua aina osinkojen jälkeen niin ajankohtaiselta, oli maailmantalous ja pörssi missä tilassa tahansa.
* * * * *
Amerikkalaiset
yhtiöt suosivat hyvin usein neljä kertaa vuodessa maksettavaa
osinkoa, kuten salkustani löytyvä AT & T tai aiemmin omistamani
IBM. Jotkut amerikkalaisfirmat maksavat jopa kerran kuukaudessa. Tämä
havainnollistuu, kun tutkii amerikkalaisiin osakkeisiin
keskittyneiden sijoitusbloggareiden osinkotulokatsauksia: osinkoja
riittää aina jonkin verran joka kuulle, tosin piensijoittajan
salkussa kuukausikohtainen osinkosumma jää pieneksi.
Tasaisessa
osingonmaksussa on puolensa. Kun osinkoja tulee joka kuulle, niin
osinkotulot alkavat tuntua varmaan samanlaiselta tulonlähteeltä
kuin palkka. Osakkeiden hinta ei myöskään muutu niin villisti ja
epäilyttävästi osingon alla ja osingon irtoamisen jälkeen, jos
kerralla maksettava osinko on hyvin pieni verrattuna osakkeen
hintaan.
Kerran vuodessa
maksettava iso osinko nimittäin herättää epäilyksiä siitä,
aiheutuiko nämä ja nuo kurssimuutokset ainoastaan ns.
osinkokiimasta ja toisaalta niin sanottu osinkodippi voi olla joko
ylimitoitettu tai sitten turhankin pieni, ainakin jos kurssikäyrää
katsoo jälkiviisain silmin. Mahtaisiko osinkojen ympäriltä löytyä
jopa osto- ja myyntipaikkojakin? Jos sellaisia löytyy jo ennen
jälkiviisauden vaihetta, niin sitä voisi pitää aivan hyvänä
puolena kerran vuodessa ison osingon maksavien yhtiöiden
omistamiselle.
Joka tapauksessa
olen kyllä sitä mieltä, että amerikkalaiset menettävä jotain
juhlallisuutta osingon saamisessa, kun he saavat osinkonsa niin
pieninä hippusina ja niin kovin usein.
Onko teillä
arvoisat lukijat erilainen suhtautuminen osinkoihin? Kai te ainakin
tykkäätte osingoista, vaikka joskus kurssinousu on vielä
tavoitellumpi asia?
* * * * *
Ai niin. Ehkä osa
teistä haluaa tietää, aionko yhä jatkaa kuukausikatsausten
sarjaa. Ja sitähän minä en tietenkään teille nyt tässä
vaiheessa kerro.
Tai no, ehkä minun
kuitenkin pitää se reiluuden nimissä kertoa. Maaliskuussakin olin
indeksiin verrattuna karvan verran johdon puolella, mutta sitten kuun
viimeisenä pörssipäivänä irtosi mm. pienehkön eQ:n osinko, mikä
ei tietenkään näkynyt mitenkään OMXH-indeksissä, mutta vaikutti
sen verran omaan salkkuni arvoon, että olinkin karvan verran
indeksin alapuolella.
No, maaliskuu olikin
vaihteeksi suunnaltaan laskeva pörssikuukausi, varsinkin kun
alkupiste otetaan helmikuun viimeisen päivän päätöskurssista. Se
ei tunnu mitenkään pahalta, kun osinkoja tipahtelee tilille, ja
suurimman osan maaliskuuta oma salkku on ollut indeksin yläpuolella.
Tässä siis
maalikamerakuva indeksin ja minun salkkuni kilpailutilanteesta:
Kuten aiemmissa
kuukausikatsauksissa ole luvannut, en siis jatka kuukausikatsauksia
tällä erää, kun en voittanut jokaisen kuun aikana OMXH-indeksiä.
Puolivuotiskatsauksen teen kesälomalla, jos siltä tuntuu. Ja vuoden
vaihteessa teen katsauksen, vaikka tuntuisi miltä...
Useimmat sijoittajat ovat osinkojen perään mutta loogisesti ajateltuna se ei aina ole hyvä asia. Osingosta joutuu maksamaan veroa mikä on pitkällä tähtäimellä tosi huono asia jos sijoitat osingot uudelleen. Sijottajan kannalta olisi parempi jos yhtiö investoisi voitot. En ymmärtä Sinkon logiikkaa kun hän edellyttää korkeita osinkoja ja sijoittaa osingot takaisin samaan yhtiöön. Suora tulonsiirto verottajalle.
VastaaPoistaToki siinä vaiheessa kun taloudellisesti riippumaton ja osingot menee kulutukseen ne on mukavia.
Itselle osingot merkitsevät lähinnä ns. minimituottoa; Jos osinko % on korkeahko ja puitteet osinkotason ylläpidolle / kasvulle ovat olemassa, olen tyytyväinen. Tällöin en sijoita odotuksiin vaan tämän hetken jo olemassa olevaan ja tuottavaa bisnekseen. Ehkä osingot myös ovat riittävän yksinkertainen osa tätä monimutkaista sijoitusmaailmaa, takerrun siihen mistä edes jotain ymmärrän.
VastaaPoistaItselle on aika yhdentekevää kuinka tiuhaan osinkoja maksellaan. Kvartaaliosingoissa kuitenkin pidän siitä, ettei osingon irtoaminen käytännössä näy kurssissa, koska se hukkuu normaaliin päivittäiseen kurssiheiluntaan.